Mun kaikkiin koiriin iski nenäpunkki reilu kuukausi sitten. Tämähän tarkoitti sitä, että kaikki sosiaaliseeraaminen toisten koirien kanssa lopetettiin kokonaan, kunnes koirat oli taas oireettomia. Helmikuu meni siis ilman ohjattuja treenejä.
Tällä viikolla meillä on poikkeuksellisesti kahdet dobo-treenit ja tämän päivän aikataulutus meni aika viime tipalle, mutta lopulta päästiin treeneihin. Kaiken päälle inhoan talviajoa ja keli oli mitä kamalin, mutta mitäpä sitä ei tekis koiran hyvinvoinnin takia.
Olen tykästynyt tuohon doboon juurikin siksi, että se vaatii koiralta hoksottimia. Mitään ei anneta koiralle valmiina, se saa palkan siitä, että se toimittaa asian vapaaehtoisesti ja alkaa pikkuhiljaa tarjota ohjaajalle oikeaa toimintaa.Oli ilo nähdä kuukauden jälkeen treenikaveri Lenni, joka oli kyllä oppinut hurjasti asioita meidän poissaolon aikana.
Toisaalta, tämä laji vaatii myös ohjaajalta kärsivällisyyttä odottaa sitä hetkeä, että koira tekee mitä sen haluat tekevän. Lajissa on välineinä tasapainotyynyt ja koirien jumppapallot. Ringo on hienosti oppinut käskyn "tyyny", jolloin se nostaa etujalat tasapainotyynyn päälle. Mutta kun pitäisi siirtää etujalat pois ja laittaa tyynylle takajalat, se ei olekaan enää helppoa. Yksi takajalka kyllä osuu tyynyyn, mutta toisen nostaminen on jo haastavaa. Kyllä teki mieli itse siirtää se toinenkin jalka tyynylle, mutta hillitsin itseni. Ajattelin ottaa takajaloille eri käskyn ainakin alkuun, jossain vaiheessahan on tarkoitus seistä kahdella tyynyllä, etujalat omallaan ja takajalat toisella.
Jumppapallo on taas kiva, Ringo hyppää sen päälle mielellään. Jopa liiankin mielellään, koska minun pitää luonnollisesti olla tukemassa palloa, ettei se pyörähdä pois koiran alta. Pallon päällä harjoiteltiin erilaisia asentoja ja pyörimistä. Tämän jälkeen Ringo alkoi olla jo niin väsynyt, että pallon pyörittäminen ja "kurre" menivät ihan lekkeriksi. Täytyy treenatessa muistaa, että kun koira ei enää kiinnostu sinusta tai nameista, se on vaan väsynyt. Se ei perseile tai kiukuttele. Treeni on siis parempi päättää ennen tätä hetkeä. Jos se väsymisen hetki ehtii tulla, niin sitten annetaan joku maailman helpoin käsky, josta voi palkita koiran ruhtinaallisesti. Kukaan ei varmaan halua, että koira uupumisen takia alkaa inhota teidän yhteistä kivaa harrastusta.
Taas sain hämmästellä Ringon rohkeaa luonnetta. Meillä oli treeneissä käytössä väliseinät ja jossain vaiheessa seinän takana treenaava koira tönäisi seinää sillä seurauksella, että se lähti kaatumaan meidän päälle. Ringo vilkaisi seinää, väisti sen verran, että pääsi alta pois ja se oli siinä. Jollekin koiralle tuo olisi voinut olla kamala painajainen. Ringon mielestä oli ihan normaalia, että seinät joskus lähtee kaatumaan päälle ja se ei liikuta sen maailmaa millään tavalla.
Toinen ilon aihe on tuo rauhoittuminen ja tasaantuminen. Kun aloitettiin ohjatuissa treeneissä käyminen, Ringolla jäi aina kierrokset päälle ja se oli kotona varsinainen hihhuli koko illan. Nyt se käy nukkumaan. Uskon että sen kanssa olen oikealla tiellä treenin määrässä ja laadussa. Pitää hillitä nyt myös itsensä, etten pilaa hyvää boogieta Rinkelin kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti