Aloitus

Noh, kokeillaan uudestaan. Ensimmäisen postaukseni osasin keski-ikäisenä blogin aloittajana poistaa bittiavaruuteen. Täällä siis kirjoittelee reilu nelikymppinen intohimoinen koiraharrastaja. Intohimo ei ehkä kohdistu mihinkään koiraharrastuslajiin vaan koirien ymmärtämiseen ylipäänsä. Ajatus blogin pitämisestä on itänyt jo pitkään, mutta kun vihdoin syksyllä aloin opiskelemaan ajatuksenani tehdä koirista itselleni työ, alkoi ajatus kypsyä. Ja tässä tämä nyt alkaa.

Olen aikoinani opiskellut jonkin verran koiranpitoa. Olen käynyt Kennelliiton kasvattajan perus- ja jatkokurssin sekä jalostusneuvojan peruskurssin. Beaglein myötä opiskelin myös ajokoetuomariksi. Tällä hetkellä minulla on meneillään koiralähtöisen koulutusohjaajan opinnot. Tästä on tarkoitus - jos luoja suo - jatkaa käytöshäiriöpuolelle tämän vuoden puolella.

Esitellään sitten mun lauma, johon kuuluu kaksi kissaa ja neljä koiraa sekä yksi sijoitusnarttu samalla kylällä. Meillä on myös asunut kaneja, hevosia, kanoja sekä kesäpässejä.

Laumamme vanhin on Matti, 8,5-vuotias estrelanvuoristokoira. Matti otettiin töihin tilallemme, kun noita pihaelukoita vielä oli. Nyt Matti nauttii eläkepäivistään toivottaen jokaisen uuden laumanjäsenen tervetulleeksi siipiensä alle. Jokainen ainoan naapurimme uusista perheenjäsenistä esitellään Masalle myös ensi tilassa, hekin ovat Matin laumaa. Matti on ollut niin vaivaton lemmikki vartiointivietistään huolimatta, että jää todennäköisesti myös meidän perheen viimeiseksi vartijaksi. Nykyään ei ole tarjolla oikeita töitä vartijalle, ja toisaalta - tiedän, etten Matin veroista enää koskaan löydä.

Loppulauma onkin sitten beagleja, kuten blogin nimestäkin voi päätellä. Haaveilin pitkään rodusta, mutta emmin pitkään, koska en metsästä. Edelleenkään mulla ei ole aseenkantolupaa, mutta beaglet saa rallatella metsästyskaudella jänöjen perässä. Beaglelaumamme kivijalka on Kirppu, joka täyttää toukokuussa 5 vuotta. Kirpun kanssa on harrasteltu paljon jäljestystä, ja se onkin Kirpun mielestä parasta tekemistä. MEJÄ-kokeet siintää haaveissa. Kirppu kävi jalostuslainassa kasvattajallaan ja tästä pentueesta olen sijoittanut ystävälleni Ellin.

Toinen laumamme prinsessa on Lissu, pian 3-vuotias beagle, joka on minulla sijoituksessa. Lissu on mun beagleista eniten "ihmisen koira", joka elää omien ihmistensä tunteet mukana niin hyvässä kuin pahassakin. Lissun kanssa on ollut helppo harrastaa johtuen juuri tästä taipumuksesta, se lähtee mukaan jokaiseen tunnetilaan. Siispä olemme rally-tokoilleet, jäljestäneet ja pienessä määrin tottistelleet. Arjessa se on hieman haastava, koska sille kaikki on aina hyvin suurta ja merkittävää, ilot, surut, suuttumiset ja sovinnot. Omistajaa se on kasvattanut koiranomistajana paljon.

Sitten meillä on Ringo, pian 3-vuotias beagleuros, jonka ostin lähes säkki päässä puolentoista vuoden iässä. Riemastuttava putkiaivo, joka on aiheuttanut mulle paljon harmaita hiuksia. Samalla olen rakastunut tuohon yksioikoiseen otukseen, joka on meidän todellinen jänisajuri. Meidän yhteiselle matkalle on jo nyt mahtunut monta mutkaa ja toivon että kaikki vastoinkäymiset olisivat nyt ohi. Ringon kanssa on aloiteltu rally-tokoilua ja nyt ollaan löydetty molempien intohimo - dobo.

Näistä koirista ja niiden touhuista siis aion kertoa, ja siinä matkalla omasta oppimatkastani koiran mieleen. Ajattelin lopettaa aina postaukseni johonkin ajatukseen, joka on tällä hetkellä pinnalla. Keskustelin eilen ystäväni kanssa lintukoirien metsästyskäyttäytymisestä, mikä on mulle täysin vieras alue. Mieltäni alkoi vaivata palkkauksen oikea-aikaisuus. Tässä on jokaisella koiranohjaajalla harjoiteltavaa ja ylläpidettävää. Itse tykkään järjestää koirilleni tehtäviä, joilla ei ole tekemistä minkään lajin tai arkielämän kanssa. Saatan vaikka päättää että haluan koirani koskevan tassulla astianpesukoneen kahvaan. Sitten otetaan namit ja alan odottaa tiskikoneen vieressä. Toivottavaa on, että koira tarjoaa mulle jotakin. Ja kun se edes katsoo tiskikonetta päin, voin aloittaa palkitsemisen. Olen todennut, että mitään se koira ei opi, jos et palkkaa juuri sillä sekunnin murto-osalla, kun se on oikeassa suunnassa. Enemmänhän siinä omistaja oppii - nopeaksi jos ei muuta.